my new cape

Taas niitä päiviä kun naama ei vaan pysy millään ilveellä semmosella peruslukemalla vaan tuntuu että joka kuvassa on kasvot ihan vänkyrällä. Sentään tuli kivoja otoksia tosta uudesta kaavusta mikä oli vähän niinkun se ideakin.  Tosta viitasta on muodostunut oikea lempivaate, tuntuu että se on kokoajan yllä kun oon vapaalla. Töissä kun pitää aina olla työvaatteet päällä niin tuntuu oikeen luksukselta että saa itse valita mitä laittaa päälleen. Useimmiten se onkin sitten just toi. Samoin noista reikäsistä farkuista on tullut aika luottokamaa.

Korkokenkä ihmisiä en ole, mutta haluaisin olla. Siispä ajattelin opetella ja aloittaa niiden vähän aktiivisemman käytön. Tää kokeilu alkoi noilla tosi matalilla ja aika turvallisen oloisilla nilkkureilla. Vaikka ne eteisessä jalkaan vetäessä näyttikin tosi matalilta ja mukavan paksuilta koroilta niin liikkeelle lähdettäessä tuntui että huojuisi paljon korkeammalla kuin todellisuudessa. Tietenkin jalat väsyivät heti ja tuntui että kopina kantautui kilometrien päähän... Mutta ainakin ensi kerralla se on taas vähän helpompaa ja helpompaa. Ehkä jonakin päivänä pelottomasti yli kymmenen sentin piikkikoroilla.

Vapaapäivät ovat vierähtäneet gossip girliä katsellessa ja treenaillessa. Oonkin aika ylpee omasta treenimotivaatiosta, kuinka se onkaan pysynyt näin hyvin yllä. Tietenkin treenikaveri auttaa ja patistaa kun ei yhtään huvittaisi. Yksin ei varmaan tulisi samalla tavalla lähdettyä tekemään.
Toivottavasti hommat jatkuu samaan malliin !

Keeping it simple

Pääsin viime viikolla vihdoinkin ihanan auringonpaisteen aikaan ulos, vieläpä kameran kanssa. Tämän lisäksi sain jonkun vielä värvättyä räpsäisemään muutamat onnistuneen kuvan itsestäni. Silti näitten kuvien saaminen koneelle kesti näinkin pitkään. Niitä pitää aina hetki sulatella niitä kuvia ja mietiskellä.
Oon huomannut että aina heti kuvanoton jälkeen, kun kuvaa katsoo mikään ei näytä onnistuneen. Sen jälkeen vie kuvat koneelle ja nukkuu yön yli ja katsoo niitä seuraavana päivänä uudestaan. Silloin ne on onnistuneita. Ainakin muutama.

Kerrankin kun tuntui siltä että kamera tarkensi oikeisiin paikkoihin, niin päällä oli tietysti hyvin simppeli vaatetus ei mitään kovin mielenkiintoista katseltavaa. Mutta mikään ei voi mennä pieleen mustassa nahkatakissa ja farkuissa vai mitä.

Happy valentine's day

Myöhäiset ystävänpäivä toivotukset kaikille höpönassuille, toivottavasti se sujui yhtä hyvissä merkeissä kuin meikäläisen. Viltsu ja minä päätettiin viettää päivä Flamingon kylpylässä, ja oli aivan ihanan rentouttava reissu. Koko päivä saunottiin ja lilluttiin mineraalikylvyissä ja juotiin muutamat. Käytiin me siellä vesipuisto puolellakin koittamassa muutamat liukumäet, mutta jotenkin se aikuisten rauhallinen kylpylä puoli houkutti enemmän. En ollut koskaan ennen tota reissua tuolla kylpylä puolella käynyt, ja oli tosi hauska päästä näkemään että millainen se oli. Ei kyllä petytty näkemäämme, oli se sen verran hieno paikka. Kiva viettää laatuaikaa ihan vain kahdestaan.

Kylpylä päivän päätteeksi käytiin vielä kiinalaisessa syömässä, mikä on jo pieneksi ystävänpäivä perinteeksi muodostunut tapa. Illalla vielä kavereita näkemään ja aika myöhään se ilta venähtikin. Kohta pitäisi lähteä kasvohoitoon kaverille, mutta ennen sitä vielä muutamat jaksot frendejä.

stuff

 Lumoava lumoava. Oon pitkään halunnut tällaisen, ja nyt kun tuli täytettyä pyöreitä niin repäsin. Ja asiaa auttoi tietysti perheen kustantama lahjakortti kultajouseen,mikä poltteli taskussa useamman viikon ennen kuin tein lopullisen päätöksen. Rannekoru mietitytti, koska oon aina ajatellut olevani enemmänkin necklase kind of gal mutta tyytyväinen olen silti valintaani. Ehkä ensikerralla se yhteen sopiva kaulakoru.

 Talven selviytymispakkaus? Muutama asia ehkä puuttuu, mutta en kyllä lähiaikoina oo tiennyt mitään parempaa, kuin kääriytyä peittoon ja lueskella näitä teekuppi kädessä. Ja talven kalpealle haamunaamalle vähän piristystä tietysti. Oon jo pitkään ollut sitä mieltä että toi blistexin värjäävä huulirasva on ihan ykkösjuttu. Joka aamu sitä on tullut laitettua, kun itse tunnun kaipaavan vähän hentoa väriä huuliin ja tietty kosteutusta koppuroille huulille.

 Edellisen kuvan alla tuli mainittua peittoon kääriytyminen teekupin ja lehden kanssa. No siihen ihanaan mielikuvaan liittyy kaikenmaailman ärjymiset telkkarista kun tää herra on muuttanut mun huoneen omaksi pelistudiokseen.

Sain synttärilahjaksi lampun jota säädellään kaukosäätimellä ties minkä väriseksi ja kirkkaaksi. Värejä ei niin hirveesti tuu käytettyä, koska en jotenkin osaa olla jos vaikka huoneessa paistaa kirkkaanpunainen valo mikä saa koko paikan näyttämään bordellilta. Sitä kirkkautta tulee taas säädeltyä tosi usein, ja lukuvalona ensiluokkainen.

Unohdettuja lahjoja lisää. Tosin joululahja. En kuvitellut tarvitsevani radiota huoneessa, mutten osaa enää olla ilman. Meikkaaminen sujuu sutjakammin musiikin tahdissa.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä kello. Uusi itse ostamani täydellinen kello. Töissä se on ollut ihan välttämätön ja sopii kaiken kanssa. Mulla meni edellinen hopea rikki, ja olen käyttänyt ennen tätä uutta aina kirkkaan pinkkiä kelloa, joka riitelee turhankin usein vaatteiden kanssa.

winter wonderland

Tietokoneen avaamisesta on tullut hiljattain todella raskasta, varsinkin jos ei aikomuksena ole vain netflixin katselu vaan esimerkiksi sähköpostien luku tai kuvien koneelle vieminen. Pimeä aika vaatii veronsa ja olo on ollut lähiaikoina aika vetämätön. Sitkeää flunssaa ei ole vieläkään saatu selätettyä, ja antibiootti kuurilla ollaan. Se ettei ole päässyt liikkumaan pitkään aikaan väsyttää ja tekee olon vieläkin laiskemmaksi. Työpäivän päätteeksi tekeekin mieli vaan käpertyä omaan sänkyyn ja katsella Sinkkuelämiä teekuppi kädessä. Onneksi on ruvennut jo päivät vähän pidentymään eikä enää ole ihan niin sitä "lähden töihin pimeällä, tulen töistä pimeällä"-oloa.

Oli aikomus investoida uusiin kunnollisiin talvikenkiin, mutta löysinkin kaapin perukoilta itse asiassa ihan loistavat varmaan kuusi vuotta vanhat kuvissa vilahtavat saapikkaat. Yllättävän hyvässä kunnossa ylä-asteen alussa hankitut popot, jotka kaikenlisäksi on toistaiseksi tuntunut ihan vesitiiviiltä tuolla loskakelissä. Niistä onkin muodostunut kunnon luottosaapikkaat kelille kuin kelille, ja plussana tietenkin nopea jalkaan saatavuus. Ei tarvitse nyhrätä ikuisuutta saadakseen popot jalkaan. Näillä mennään, ja mukavasti säästyi palkka tuleviin söpöihin kevät kenkuleihin.

Tosiaan kuvia on saatu näinä talvikuukausina niukasti, ei pelkästään pimeän tähden, vaan myös siksi että yleensä päällä näkyy samat releet kokoajan. Itse kun olen tällainen ikuinen vilukissa ja mukavuus ennen kaikkea. Siispä tämä talvi on vannottu punaisen parka takin, vanhojen suolatahraisten kenkien ja muhkean lämpimän huivin nimeen. Kuvassa näkyvät harmaat kalsongitkin on vedetty näinä harmaina aikoina jalkaan monen monituista kertaa.