Tietokoneen avaamisesta on tullut hiljattain todella
raskasta, varsinkin jos ei aikomuksena ole vain netflixin katselu vaan
esimerkiksi sähköpostien luku tai kuvien koneelle vieminen. Pimeä aika vaatii
veronsa ja olo on ollut lähiaikoina aika vetämätön. Sitkeää flunssaa ei ole
vieläkään saatu selätettyä, ja antibiootti kuurilla ollaan. Se ettei ole
päässyt liikkumaan pitkään aikaan väsyttää ja tekee olon vieläkin laiskemmaksi.
Työpäivän päätteeksi tekeekin mieli vaan käpertyä omaan sänkyyn ja katsella
Sinkkuelämiä teekuppi kädessä. Onneksi on ruvennut jo päivät vähän pidentymään
eikä enää ole ihan niin sitä "lähden töihin pimeällä, tulen töistä
pimeällä"-oloa.
Oli aikomus investoida uusiin kunnollisiin talvikenkiin,
mutta löysinkin kaapin perukoilta itse asiassa ihan loistavat varmaan kuusi
vuotta vanhat kuvissa vilahtavat saapikkaat. Yllättävän hyvässä kunnossa
ylä-asteen alussa hankitut popot, jotka kaikenlisäksi on toistaiseksi tuntunut
ihan vesitiiviiltä tuolla loskakelissä. Niistä onkin muodostunut kunnon
luottosaapikkaat kelille kuin kelille, ja plussana tietenkin nopea jalkaan
saatavuus. Ei tarvitse nyhrätä ikuisuutta saadakseen popot jalkaan. Näillä mennään,
ja mukavasti säästyi palkka tuleviin söpöihin kevät kenkuleihin.
Tosiaan kuvia on saatu näinä talvikuukausina niukasti, ei
pelkästään pimeän tähden, vaan myös siksi että yleensä päällä näkyy samat
releet kokoajan. Itse kun olen tällainen ikuinen vilukissa ja mukavuus ennen
kaikkea. Siispä tämä talvi on vannottu punaisen parka takin, vanhojen
suolatahraisten kenkien ja muhkean lämpimän huivin nimeen. Kuvassa näkyvät
harmaat kalsongitkin on vedetty näinä harmaina aikoina jalkaan monen monituista
kertaa.
