Jolla

Jolla. Täällä se nyt nököttää. Vihdoin uusi puhelin. En voi vieläkään uskoa että mulla tosiaan on vihdoin ja viimein uusi luuri. Toi vanha on ollut mulla jo niin pitkään. (pari vuotta :D - kännykkävuosissa ikuisuus?) Ja vieläpä älypuhelin. En oo koskaan hirveesti ajatellut älypuhelimia tai ollu sitä mieltä että jostain löytyisi mulle sopiva älyhupelin.

 Koska oon aina pelännyt sitä tosiasiaa mitä siinä kävisi jos joskus saisin oman sellaisen. Musta tulisi yksi niistä teini-ikäisistä jotka ei tee mitän muuta kun roikkuu puhelimessa, ja kun yittää henkilön kanssa keskustella niin kuulee vaan sellaisen " tell me more," ja puhelimen selailu jatkuu katsetta nostamatta. (tästä eteenpäin, potut pottuina ;D )

Mutta nyt kuitenkin on siis käynyt niin että olen yksi "noista". Odotan kauhulla huomista koulupäivää kun liittymä aukeaa ja pääsen olemaan netissä kokoajan. Dna-kauppias ei ollut uskoa ettei mulla ole koskaan aikaisemmin ollut nettiäni mun puhelimessa... Tähän asti en oo tuntunut tarvitsevan. Paitsi kylminä talvi-iltoina bussipysäkillä täristen ja miettien koskakohan mahtaa tulla joku bussi.

 Koulu ei muutenkaan mene ihan loistavasti, nii odottakaas vaan kun mulla on tollanen jolla pääsee tekemäänkin kaikkea. Sittenhän se vasta jyrkkään laskuu lähteekin. Mutta tosiaan ehkä nyt oli viimeinkin aika tällaiselle muutokselle, kun koulussakin rupeaa tunneilla joskus tiedonhaussa tarviimaan noita mobiililaitteita enemmän ja enemmän. Ja vanha puhelin oli jo sanomassa itseään irti...

Ja tottakai houkutti päästä koittamaan en kiellä. Isukki suostui sittn maksamaan avokätisesti puhelimen mutta yksi ehto oli. Pitää ostaa kotimainen. Isukkiakin vähän kiinnosti toi jolla, joten mikäs siinä. En hirveesti osaa vielä välittää älypuhelimista kun että no, sillä pääsee katsomaan bussi aikataulua, soittaa, tekstata... Tässä kun tuota on vähän aikaa käyttänyt niin alkaa varmaan löytyä muitakin kriteerejä mutta tässä vaiheessa tosiaan ei vielä muuta. Ja on facebook kiva myös !