Aavan meren tuolla puolen

Viikonloppuna oltiin kaveriporukalla Ruotsin risteilyllä ja oli ihan sairaan hauskaa ! Just ennen kun kaveri ja poikaystävä lähti inttiin niin päästiin vielä viimesen kerran kaikki porukalla kunnolla johonkin.  Juhlittiin sitten vähän niiden inttiin lähtöä ja voihan sitä ilman syytäkin tanssia ja juoda läpi yön. Päästiin käymään maissakin, tosin oli aika raskasta kierrellä siellä kaupoilla tosi vähäisillä yöunilla ja heti laivaan päästyä kaikki nukkukin reilut päikkärit ennen iltaa. Sain kuitenkin ruotsista ostettua alesta kaksi paitaa pienistä oloista huolimatta ja käytiin syömässä reilut aamupalat.

Nyt on poikaystävä sitten armeijassa ja itse olen tässä inttileskeillyt jo pari päivää ja ihan hyvin on sujunut. Ei tunnu läheskään niin ilkeältä kuin kuvittelin ja oon saanutkin ihan rauhassa tehdä niitä juttuja mistä tuo parempi puolisko ei ehkä ole niin innoissaan. Oon mm. katsonut paljon niitä sarjoja mitä mies ei jaksa hirveesti katella esim Greyn anatomiaa,gossip girliä, rumaa bettyä... Plus kaikki äklösöpöt onnellinen loppu tyttöleffat eikä mitään räiske veriroiskuu toiminta scifi trillereitä. Oon nähnyt myös paljon kavereita ja saanut paljon muuta ajateltavaa kuin se että oma rakas leikkii siellä sotaa.

 Ehkä kaikkein ärsyttävintä onkin ollut se että kun kaikki muut jotka tietää sen asian että poikaystävä on nyt siellä niin kyselee hirveästi vointia ja luo sääliviä katseita ja naureskelee vaan epäuskoisina kun sanon että hyvin rullaa toistaiseksi. Tai tottakai ymmärrän ihmiset tykkää kysellä vointia ja lohdutella jne, mutta jotenkin kuitenkin sitä ehkä olisi ajattelematta kokoasiaa, kuin että kokoajan on joku joka siitä on muistuttamassa ja yrittää saada niitä ikävätunteita pintaan. Mieluummin yrittää vaan ajatella ja keskittyä muihin asioihin. Onneksi noi läheisimmät ystävät ymmärtää jo omaa ajattelutapaani jonkunverran ettei sieltä suunnalta ole ainakaan yhtää säälivää katsetta tai lohdullista olantaputtelua ole tullut :).

Mutta tottakai on ikävä sitä omaa höpönassua mutta oon ottanut tähän sellaisen positiivisen suhtautumistavan että kyllähän mä sitä sitten kuitenkin vielä nään kun se tulee käymään kotona ja tekstaillaan kuitenkin aika paljon mitä hän nyt siellä pystyy tekstaamaan ja oppiipahan arvostamaan paremmin yhteistä aikaa nyt kun ei miestä saakkaan nähdä ihan kokoajan. Ja silloin se yhteinen hetki tuntuu vieläkin paremmalta !