Heinäkuiset viininmaistajaiset

Heinäkuisia kuvia sadepäivän ratoksi. Nää kuvat on yhdeltä päivältä ja illalta kun Meini ja Tiia oli kylässä litkimässä vähän viiniä. Muistaakseni tääkin ilta sisälsi paljon hyvää ruokaa, viiniä ja musiikkia.
Nyt kyllä ottaisin noi kelit takasin ihan millon vaan. Vaikka eipä se sade haittaa, ei ainakaan tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä että makoilee vilttien alla ja katselee hyviä sarjoja netflixistä. Oon haeskellut aika ahkeraan töitä ja vieraillut TE-toimistossakin ettei nää päivät ihan pelkästään viltin alla mene. Vaikkei se haittais. Tänää oli myös kampaaja ja tanssiharkat. Vähän kirpasi kun kampaaja nipsasi ainakin 5 senttiä pois reuhkasta, mutta nyt kelpaa taas tukan kasvaa kun ei oo kaikki karvat ihan kuolleita.
Tulevana lauantaina onkin sitten jo mun ja inttivilden vuosipäivä. Ei tunnu yhtään vastahan me tavattiin. No kuitenkin jotain spesiaalia pitäs suunitella enkä oo vielä päässy tässä asiassa kovinkaan pitkälle... Paras siis palata tähän ajattelutyön pariin!

ihana kesä

Mun kesä ei ollut ihan samallainen kuin viime kesä. En tiiä oliko se hyvä vai huono asia, mutta jotenkin olo on ollut paljon aikuisempi ja vakavampi (tylsempi) kuin viime kesänä. En ehkä osannut irrotella samalla tavalla kuin viime kesänä ja huolehdin kokoajan turhaan pienistäkin asioista joten ei tullut ehkä nautittua niin täysin siemauksin :D. Mutta ei se mitään kesiä tulee vielä monia ja elämä eipääty kesään, vaan nyt voi sitten keskittyä näihin muihin iloihin mitä muut vuodenajat tuovat tullessaan.

Tää kesä oli erillainen siitäkin syystä että höpönassu lähti armeijaan ja tosiaan on totuteltu olemaan vähän omissakin oloissa. Se on välillä ollut ihan kivaa, vaikka tottakai ikäväkin kuuluu arkeen. Oon nähnyt tänä kesänä paljon kavereita ketkä asuu vähän pitemmälläkin ja siitä oon ylpeä että sain aikaiseksi lähteä. En uinut kuin kaksi kertaa, vaikka säät olisi sallinut. Olin ensimmäistä kertaa tosipahasti kipeä kesällä. Ostettiin Meinin kanssa maailman söpöin kumivene, jolla ehdittiin tehdä neitsytpurjehdus. Grillasin koko vuoden edestä enkä halua enää nähdä grillimakkaraa. Kävin Amalla urjalassa ja ajoin ensimmäistä kertaa niin pitkän matkan yksin. Tuhlailin paljon ylppärirahoja. Olin isukilla töissä lattioita hiomassa. Olin Viltsun valassa ja vierailemassa varuskunnassa.

Ja tällä hetkellä töihin hakua ja yrityksiä palata arkeen, ja ensi viikolla onkin treeneihin paluu enkä millään malta odottaa!

Värjäsin myös hiukset. Ja tappelin näitten kuvien kanssa ainakin kaksi tuntia eikä ne vieläkään aivan kauheesti miellytä mutta aina ei voi voittaa.

Aavan meren tuolla puolen

Viikonloppuna oltiin kaveriporukalla Ruotsin risteilyllä ja oli ihan sairaan hauskaa ! Just ennen kun kaveri ja poikaystävä lähti inttiin niin päästiin vielä viimesen kerran kaikki porukalla kunnolla johonkin.  Juhlittiin sitten vähän niiden inttiin lähtöä ja voihan sitä ilman syytäkin tanssia ja juoda läpi yön. Päästiin käymään maissakin, tosin oli aika raskasta kierrellä siellä kaupoilla tosi vähäisillä yöunilla ja heti laivaan päästyä kaikki nukkukin reilut päikkärit ennen iltaa. Sain kuitenkin ruotsista ostettua alesta kaksi paitaa pienistä oloista huolimatta ja käytiin syömässä reilut aamupalat.

Nyt on poikaystävä sitten armeijassa ja itse olen tässä inttileskeillyt jo pari päivää ja ihan hyvin on sujunut. Ei tunnu läheskään niin ilkeältä kuin kuvittelin ja oon saanutkin ihan rauhassa tehdä niitä juttuja mistä tuo parempi puolisko ei ehkä ole niin innoissaan. Oon mm. katsonut paljon niitä sarjoja mitä mies ei jaksa hirveesti katella esim Greyn anatomiaa,gossip girliä, rumaa bettyä... Plus kaikki äklösöpöt onnellinen loppu tyttöleffat eikä mitään räiske veriroiskuu toiminta scifi trillereitä. Oon nähnyt myös paljon kavereita ja saanut paljon muuta ajateltavaa kuin se että oma rakas leikkii siellä sotaa.

 Ehkä kaikkein ärsyttävintä onkin ollut se että kun kaikki muut jotka tietää sen asian että poikaystävä on nyt siellä niin kyselee hirveästi vointia ja luo sääliviä katseita ja naureskelee vaan epäuskoisina kun sanon että hyvin rullaa toistaiseksi. Tai tottakai ymmärrän ihmiset tykkää kysellä vointia ja lohdutella jne, mutta jotenkin kuitenkin sitä ehkä olisi ajattelematta kokoasiaa, kuin että kokoajan on joku joka siitä on muistuttamassa ja yrittää saada niitä ikävätunteita pintaan. Mieluummin yrittää vaan ajatella ja keskittyä muihin asioihin. Onneksi noi läheisimmät ystävät ymmärtää jo omaa ajattelutapaani jonkunverran ettei sieltä suunnalta ole ainakaan yhtää säälivää katsetta tai lohdullista olantaputtelua ole tullut :).

Mutta tottakai on ikävä sitä omaa höpönassua mutta oon ottanut tähän sellaisen positiivisen suhtautumistavan että kyllähän mä sitä sitten kuitenkin vielä nään kun se tulee käymään kotona ja tekstaillaan kuitenkin aika paljon mitä hän nyt siellä pystyy tekstaamaan ja oppiipahan arvostamaan paremmin yhteistä aikaa nyt kun ei miestä saakkaan nähdä ihan kokoajan. Ja silloin se yhteinen hetki tuntuu vieläkin paremmalta !